Mitä läsnäolo on?
Voi olla eri asia olla paikalla, mukana jossakin, kuin olla läsnä. Nykyään tarkoitan läsnäololla tietoista läsnäoloa eli sitä, kun koko huomioni on suuntautunut kulloinkin juuri siihen hetkeen, jossa olen – on kyse sitten kävelemisestä, kotiaskareista tai toisen ihmisen kohtaamisesta. Läsnäolo on turvan tuntua ja luottamusta, elämistä nyt-hetkessä. Tavallisten asioiden huomaamista ja niistä iloitsemista. Läsnäolo on rauhaa ja kiitollisuutta. Läsnäolo on antautumista elämälle, ja sille, mikä on nyt.
Rauhallinen ulkokuori
Olen aina ollut ulospäin rauhallisen oloinen. Hiljainen, hieman vetäytyvä, ja herkkä. Sisältäpäin taas olen tuntenut itseni levottomaksi. Pääni sisällä on vallinnut jäätävä meteli. Ajatukseni ovat syöksähdelleet milloin tulevaan, milloin menneeseen. Tuntemukseni ovat heitelleet alakulossa, masentuneisuudessa, ahdistuksessa, levottomuudessa, hyväksymättömyydessä, ehdottomuudessa ja riittämättömyydessä – ja toisaalta myös nopeissa innostumisissa. Ajatusten ja tuntemusten vuoristorata on ollut arkipäivää. Olen ollut täysin tunteideni, tuntemusteni ja ajatusteni vietävissä – toisaalta niitä vältellen ja toisaalta niitä uskoen. Ne ovat olleet totuuteni ja todellisuuteni. En tunnistanut näitä ennen kuin löysin läsnäolon.
Pysähtyminen
Mistä löysin läsnäolon? Läsnäolo löytyi itsestäni, omasta sisimmästäni. Niin kliseiseltä kuin se kuulostaakin. Levottomuuden tilalle tuli rauha. Hyväksymättömyyden tilalle hyväksyntä. Ehdottomuuden tilalle vapaus. Riittämättömyyden tilalle riittävä – minä riitän sellaisena kuin olen. Ahdistuksen, alakulon ja masentuneisuuden tilalle tuli tasapaino. Tarve miellyttää muita, ja tulla siten hyväksytyksi muiden silmissä, on väistynyt itsetuntemukseni lisääntyessä. Nyt tiedän, tiedostan ja hyväksyn, että minun ei tarvitse olla kaikille kaikkea. Riittää, että olen läsnä itselleni. Kun olen läsnä itselleni, tunnistan tarpeeni ja rajani, ja onnistun luomaan tavoitteita ilman paineita siitä, että hyväksytäänkö minut, jos en tavoitteisiin yllä. Olen päässyt tähän tilanteeseen askel kerrallaan. Tärkeintä – ja vaikeinta – on ollut pysähtyä itseni äärelle. Olen onnistunut siinä riittävän turvallisessa ympäristössä valmennuksellisin keinoin. Nyt haluankin auttaa sinua pysähtymään itsesi äärelle ja löytämään läsnäolon ja tasapainon sisältäsi.
Hengityksen huomaaminen
Matkan läsnäoloon ja tasapainoon voit aloittaa istumalla tuolissa jalkapohjat lattiaa vasten. Voit sulkea silmäsi, ja huomata hengityksesi. Huomata vain, kuinka hengitys virtaa sisään kehoosi ja ulos kehostasi. Mitään ei tarvitse muuttaa. Anna ajatusten tulla, jos ne ovat tullakseen, ja anna niiden myös mennä. Palauta vain huomiosi lempeästi takaisin hengitykseesi. Kokeile 2 minuutin ajan joka päivä, kahden viikon ajan. Millaisia asioita huomaat itsessäsi tai ympäristössäsi tämän harjoituksen Itsesi äärelle voit pysähtyä myös lempeän läsnäoloni saattelemana läsnäolovalmennuksen, Kehollinen Mieli -hyvinvointituokion ja fasciahieronnan merkeissä.
Lämmöllä, Mia